Istun särkyneen ikkunan viereen
enkä näe ulos
Ajatuksissa valkeat yöt, revontulet
Sielunmaisemaa
Baariin kannoin oravannahat
enkä tiedä mistä pitää kii

Ei, en halunnut mä lähteä näin
Tuun takas huomenna selvinpäin
Ei mikään palaa enää ennalleen
Saat multa viimeisen lupauksen

Pysähdyn hengittämään kun tajuun
miltä tuntuu tää
Pohdin miks kaikki on niin kaunista tänään
Tutut maisemat
Kevät särkee sydämeni taas
enkä koskaan halua unohtaa

Ei, en halunnut mä lähteä, näin
sut kävelemässä poispäin
Nyt ehkä riittää mulle vain
tää kaikki mitä nähdä voin

Ja pääseehän metrolla pois
ja sitten aina uudestaan takaisin
En varmaan poissa pysyä vois
Mä palaan aina uudestaan kuitenkin

Ei, en voinut mä jäädä kun
mut toisaalle tarvittiin, mun
tää sydän silti tietää ain
mä mistä eväät elämääni sain